Karkkila / Högfors

Karkkila / Högfors

Hola vain taas kaikki näin viikon tauon jälkeen, mutta ei pahemmin ole ollut aikaa kirjoitella kun asioita hoidellut muuttoa varten. Oli tuossa myös jonkin sortin masennus viikko kun tuntui ettei mikään taas onnistu, mutta taas on valon pilkahduksia tullut.

Asunnon suhteen on myös tullut valon pilkahduksia, mutta siinä on vain muutama hassu ongelma. Ne ovat sen verran isoja ettei sossu lähde välttämättä tukihommaan ollenkaan täältä päästä. Yksiö jossa kaverini vielä asuu niin vapautuisi 1.2, mutta no huomenna saa nähdä auttaako sossu tuossa takuuvuokrassa ollenkaan. Toivottavasti auttaisi sillä oppisopimus ja työpaikka tarjouksia hevosalalta tullut Karkkilan suunnalta mukavan verran. 

Kunhan vain nyt saisi kaiken hoidettua kiire tässä kyllä tulee, mutta onneksi täällä on muutama kaveri jotka auttaa hyllyjen sun muitten purkamisessa.

Ja sitten se oiskin nokka kohti Karkkilaa kun kaikki ois valmista.

En sen enempää nyt jaksa selittää missä Karkkila on nii ehkä tässä teille helpoituksena selitys karttaan tiivistettynä. 

Weekend

Viikonloppu meni taas hujauksessa sillä kaverini tuli käymään Kemistä täällä minun luona myös samalla hänen ukkonsa luona tuossa Oulussa.

Näimme yhdessä kavereita ja tehtiin ruokaa. Tai no ainakin yritettiin sillä meidän piti tehdä sushia, mutta siitä tuli kirjaimellisesti susi sushi. Kuvitelkaapa kun sushin pitäisi näyttää tältä -->

niin meillä se näitti tältä -->

Hmm onko niissä pieni ero? 

Joskus ylä-asteella teimme luokan kanssa sushia ja siitä tuli hyvää ja se onnistui. Mutta tämä merilevä mitä tässä käytimme kaverin kanssa se maistui aivan oudolle. Ei läheskään samalle mitä se silloin maistui kun ylä-asteella teimme. Saimoin etikka meillä jäi pois kokonaan nuudeleista jolla se olisi pysynyt kasassa ja levynä. Hmm no miksi jätimme etikan pois? No siksi tietenkin että unohdimme ostaa sen kaupasta. Ja nyt sitten muistin juuri että olisihan minulla ollut etikkaa tuolla kaapissa.  No eipä sille mitään voi.

Viikonloppuna myös kävin vahtimassa erittäin herttaista 7-vuotiasta poikaa muutaman tunnin. 

Teen siis juu tosiaan lapsenhoito keikkoja, hevosten liikutus apua yms pikku hommaa. Jotta saan ostettua itselleni kunnon hevosen jolla pääsisin ratsastuksenohjaaja koulutuksen läpi. Onneksi minulla on siihen aikaa kuitenkin vielä muutama vuosi ennen kun sen aika on. 

Muuten kyllä mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut viikonloppuna.

Nyt kun kuuntelee samalla kesäisiä musiikkeja niin oi kesä voisitko jo tulla takaisin.

Summer

Kesä oi<3 Kuinka moni teistä kaipaa kesää? Lämpimät kesäyöt ja siihen päälle vielä ripaus romantiikkaa. Voiko parempaa olla kesäisin? Omasta mielestäni ei ainakaan ole. 

Kesä saisi pian tulla jo takaisin. Vaikka olenkin enemmän talvi ihmisiä, koska voi kelkkailla, mutta on se kesäkin ihana omalla tavallaan. Ensi talvena onkin ulkomaan matka tulossa tai sitten syksyllä Teneriffalle. Jonne halunut jo jonkin aikaa oikeastaam muutaman vuoden. Mutta nyt sitten sinne olen menossa joko yksin tai sitten jonkun kanssa. Riippuu siitä saanko mä sinne ketään lähtemään kaveriksi. 

Tarkoituksena olisi nauttia auringosta, hyvästä ruuasta, ilta menoista, ratsastuksesta, eläinpuistossa ja vesipuistossa käydä. Joko yksin tai yhdessä. Veikkaan vain että tuon ratsastus osuuden saisin yksin hoitaa. Mutta mitäs väliä sillä on? Ei mitään. Haaveena ollut päästä ratsastaa ulkomailla meren rantaa pitkin niin että vesi lentää. Ja myös aijon sen toteuttaa. Tähän biisin on hyvä päättää tämä -->

Lentokenttä

Kirjoitan taas heti lisää kun vain kerkiän =)

!Sad!

Hola :)

Miksi surullinen kuva?

No syy siksi sillä sain tänään puhelun Nurmijärveltä paikasta johon hain töihin/oppisopimukseen.

Sain sieltä surullisen uutisen etten saanut paikkaa.

Mutta en anna sen lannistaa itseäni tai haavettani.

Jatkan edelleen polkua kohti omaa haavettani.

Mahdottomalta tämä kyllä tuntuu, mutta onneksi ympärilläni on ihmisiä jotka jaksaa tukea ja kannustaa.

Kiitän heitä todella paljon sillä he tietävät kuinka vaikea ihminen olen silloin kun olen alla päin ja kun tuntuu ettei oikein mikään onnistu mitä sitten yritänkin elämässäni.

Myös läheisten ihmisten lisäksi minua tukee musiikki! 

Tässä taas tuleekin yksi minun lempi kappaleistani jonka avulla jaksan jatkaa eteenpäin... 

VAPAA!

Army?

Videolla varmaan huomasitte army kuosin.
No siihenkin liittyy tarina...
JA KYLLÄ TÄMÄKIN ASIA ON HAAVE!
Olen perheen ainoa lapsi ellei lasketa pikkuvelipuoltani. Meillä ei ole sama isä eikä äiti joten perjaatteessa me emme ole toisillemme mitään. Mutta no ihan sama se on meidän asia.
Mutta siis biologisesti olen ainoa. Ja vielä tyttö.
Olen käynyt armeijan kutsunnoissa ja aijon käydä sen. Haluan isälleni sen tunteen mitä jokainen isä varmasti haluaa. Nähdä oman lapsen seisovan vala rivistössä ja puolustaa omaa maataan.
Nainen ja armeija?
Oletko hullu kun olet menossa vaapaa ehtoisesti?
Oletko ajatellut loppuun asti?
Se on raskasta älä mene!
Ja kaikki maan maholliset muut mitä jokainen intin käynyt poika huutelee naisille jotka sinne on menossa.
Voi kuulkaa teillekkin tiedoksi minua ei mitkään teidän puheet lannista.
Päättää vain enään lähtö johon haluan. Käyn kuitenkin ensin koulun hevostenhoitajaksi sen jälkeen intti ja sitten ratsastuksenohjaaja koulutus ja kengittäjä.
Suunnitelmat ovat isot ja haastavat tiedän sen. Mutta taas vetoan läheisiini jotka jaksaa kannustaa ja tukea. En olisi uskonut että saisin näin paljon kannustusta ja voimaa läheisiltä. Olen aina kokenut itseni jotenkin alhaiseksi meidän suvussa ja perheessä. Olen varmaankin vain kuvitellut kaiken liian vaikeaksi. Onhan meillä tietenkin riitoja ja eri mielisyyksiä ja paljon, mutta aina niistä on selvitty joko puhumalla tai muutaman päivän mykkä koululla.

Mutta nyt tässä olen taas kertonut surullisesta uutisesta ja armaija haaveestani ja suunnitelmastani. Myös hiukan lisää perheestäni.

Nyt on aika kertonoa viikonlopustani.

Ranua?

Varmaan moni nyt miettii missä on Ranua.
No Ranua sijaitsee suomen lapissa.
Ranua sijaitsee vähän syrjässä kaikesta, mutta silti suht koht lyhyen matkan päässä Rovaniemestä.
Rovaniemi 82 km
Tornio 143 km
Oulu 160km
Ruka 151 km
Kuten varmaan huomaatte joulupukin maahan on lyhyt matka.
Mutta mitä Ranualla on?
Ranualla on mm eläinpuisto Ranua zoo ja Hillamarkkinat.
Mitä teit Ranualla?
Olin kaverin isän luona tän viikonlopun. Oli ihana olla maaseudun rauhassa eikä aina täällä kaupungin hälinässä. 
Joo rakastan ja viihdyn ennemmin maaseudulla kuin kaupungissa. Välillä mietin miksi muutin tänne sillä Oulu aivan liian lähellä jossa lahoo pää. Lentokoneet lentää talon yli, junaradan äänet kuuluu selvästi ja jos on sopiva tuuli niin motarin äänet kuuluu. Asun siis nyt Kempeleessä.
Ranualla oli mukavaa olla vain kaveri porukassa. Nauraa ja viettää aikaa. Mitä muuta ihminen voi toivoa kuin ihanat ystävät oman perheen lisäksi.
Ranualla myös ratsastin kaverin siskopuolen ja äitipuolen kanssa. Ja siinä kyllä mieli taas lepäsi ja rauhottui.
Mutta miten teillä meni viikonloppu?
Tässä vielä kuvan kera teille kysymys.

Home

Muutto laatikko h*lvetti!

Joo muutto olisi tässä parisen viikon päästä sinne etelään takaisin kotikulmille eli Karkkilaan.

Asuntoa ole vieläkään löytynyt nyt aamulla kauhea metsästys alkaa sen suhteen.

Miten ihmiset oikeesti jaksaa muuttaa?

Itselleni tämä on nyt omien laskujen mukaan kahdeksas muutto, mutta ei tätä oikeasti jaksa. Tämähän on ihan täyttä h*lvettiä suoraan sanoen ja tämä kiroamisen määrä mikä tässä aiheutuu. Ei luoja ihan oikeasti!

Mutta kun ajettelee sitä mihin pääsee muuttamaan niin se auttaa jaksamaan.

Muutto!

Ja sekin auttaa muuttamisen jaksamiseen, kun tietää kuka siellä etelässä odottaa kavereiden, isän ja sukulaisten lisäksi.

Tästä kuvasta voi jo jonkin verran päätellä...

Mutta nyt on taas kirjoitettu ja paljon.

Toivottavasti jaksoit lukea loppuun asti.

Muuton jälkeen tulee ensimmäinen kaappien tyhjennys blogi päivitys.

Minut löytää myös somesta

Ig: il3na

Sc: il3naa

Ask.fm: Ilena tai elluliilu

Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille!

Haaveiden alku ja niiden maton alle vienti

Hola! Tämä ensimmäinen Taistelu haaveesta blogi teksti. Kerron ensimmäisenä että mitä ja ketä kaikkia bloggissani tulee seikkailemaan. Suuressa päärollissa on siis haaveen toteuttaminen kovalla työllä ja jaksamisella. Mutta silti blogissani tulee seikkailemaan myös paljon hevoset/hevonen. Myös koirani siperian husky nimeltänsä Piiku tulee myös seikkailemaan todella paljon. Tässä jo heti ensimmäisen kerran.

Tässä heti ensimmäinen kuva koirastani. Pidän siis todella paljon kuvien ja videoiden käytöstä blogissa. Joskus saattaa tulla videona tehty blogi, mutta ei ihan heti tässä lähi tulevaisuudessa. Mutta takaisin asiaan. Myös perhe, ystäväni tulevat varmasti olemaan iso osa minun blogiani. Samoin myös se miten käytän vapaa-aikani. Sitä on varmasti vaikea uskoa tämän blogini avulla että paljon minulla on vapaa-aikaa oikeasti elämässäni, mutta voin sanoa että sitä on yllättävän paljon kun vaan osaa ja oppii järjestää tietyt asiat oikeaan järjestykseen. Se vaatii paljon, mutta sitten kun sen oppii tekemään ja oppimaan niin se on helppoa kuin heinän teko. Mutta nyt ihan kunnolla aiheeseen. Haave joka minulla on ollut 5 vuotiaasta asti ja olen 94 vuonna syntynyt ja nyt 21v. Eli siis sama haave ollut 16 vuotta ja on edelleen. Haaveeni on käydä hevostenhoitaja koulutus jonka jälkeen ratsastuksenohjaaja/valmennus koulutus ja sen lisäksi vielä kengittäjä. Ratsastuksen suhteen haaveena minulla on ollut monta vuotta ratsastaa porsche international horse show:n este kilpailussa. Mutta no se haave taitaa jäädä aivan kokonaan ellen oikeasti tee töitä sen eteen niinkun aijonkin. Mutta kuitenkin oli vuosi 2003. Olin vain pinei tytön tyllerö joka halusi korvikset. No menin kulta sepän liikkeeseen äitini kanssa ottamaan korvikset. Kului kaksi viikkoa korvisten laiton jälkeen... Harjoitus korviksista oli aika vaihtaa renkaisiin. Kaikki meni hyvin ei mitään ongelmaa MUTTA sitten tapahtui. Minä pienenä tyttönä nousin ylös kun äitini oli vaihdon jälkeen mennyt olkkariin isäni kanssa katsomaan telkkaria. Nousin ja pimeni kenttä täysin. Heräilin siihen kun äitini huusi ja läpsi hennosti poskelle. Lohjan sairaalan päivystys sai soitin hetken päästä äidiltäni Karkkilasta. Päivystyksestä sanottiin etten saisi nukkua yksin sinä yönä ollenkaan ja että minua olisi heräteltävä välillä. Päivystys epäili saman tien sairautta joka paljastuu teille myöhemmin. Seuraava päivä koitti ja en mennyt kouluun vaikka olisi pitänyt. Lähdin sen sijaan äitini ja isäni kanssa Helsinkiin yksityiselle poliklinikalle tutkittavaksi. Uni-EEG tutkimus tehtiin samoin pääni kuvattiin semmoisessa putkessa. En nyt muista sen nimeä, mutta se on iso ja ahdas ja kuulemma kauhean ääninen (itse nukahdin sinne). Lopulta minulle selvisi se mikä minulla on ja dadaaa se oli epilepsia.

www.epilepsia.fi Ei voinut pieni tyttö käsittää kaikkea sitä tietoa minulle annettiin ja koulutettiin. Lääkäri silloin kuitenkin kysyi mikä on haave ammattini. Kerroin kaiken suoraan ja rehellisesti niikuin kuuluukin. Lääkäri silloin tuumasi ettei minusta ole hevostenhoitajaa saatikka ratsastuksenohjaaja/valmentajaa tule. Se vuosi ei ollut muutenkaan helppo sillä rakas kummisetäni nukkui pois muutamaa päivää ennen joulu aattoa. Vuoden 2003 syksy ja talvi oli tuskallisen ankea. Sillä kummisetäni ymmärsi minua ja minun hevos hulluutta joka muuttui vuoden parin saatossa ennen hänen pois nukkumistaan rakkaudeksi ja elämän tavaksi.

Vuodet on kulunut tässä jo jonkin aikaa ja haaveen pilkahdusta ei näkynyt moneen vuoteen, mutta vuoden 2015 joulukuun kontrolli aika oli sellainen mitä toivonut monta vuotta. Vuodetas 2003 joulukuun 2015 vuoteen saakka oli täydessä kiellossa haave ammattini suhteen. Mutta silloin lääkäri nosti mulle hattua ja peukkuja tähän suoritukseen. Nyt kuljen täysillä ja hyvillä mielin kaahettani kohta ja aion toteuttaa sen. Vaikka se sitten veisikin kaiken aikani, mutta se toteutuu. Tämä siis alkaa kertomaan elämästä miten opiskella hevostenhoitajaksi, ratsastuksenohjaajaksi/valmetajaksi ja kengittäjäksi. Ajan täytyy silti riittää koiralle, hevoselle, perheelle, ystäville ja muutenkin vapaa-aikaan. Työtä tämän eteen täytyy tehdä ja paljon, mutta se on sen arvoista. Muina sairauksina minulla löytyy paniikkihäiriö, risitus astma ja adhd, mutta ne eivät ole mitenkään este tälle haaveen toteuttamiselle. Eikä enään epilpsiakaan. Muutto Kempeleestä jossa nyt asun on Karkkilaan tammikuun 2016 lopussa tai helmikuun 2016 alussa. Sillä etelässä on paljon paremmat mahdollisuudet kouluttautua tälle alalle. Nurmijärveltä soittoa vieläkin odotellen jossa minulla olisi työ/oppisopimus paikka samassa paikassa. Tässä oli jotain pientä näin ensi alkuun. Pyrin aina siihen että kirjoitan tänne sen mitä kerkiän. Tänne myös tulee kuvia ja tekstejä matkasta joka on tulossa jossain vaiheessa syksyä. Eli suoraan sanoen tämä blogi on pystyssä todella pitkään. Nauttikaa! Loppuun biisi joka muistuttaa minua siitä mitä haluan olla ja mitä haluan tehdä. www.youtube.com/watch?v=9cpBmhTXbIA Teitä myös varmaan kiinnostaa se miltä tämän blogin kirjoittaja näyttää niin vastaus tulee tässä

Nykyään tosin kyllä tumma tukka mutta sivusiili. Laittakaa kommentti kenttään kysymyksiä jos tulee jotain mieleen vastaan niihin mielelläni ja sen minkä osaan.