Haaveiden alku ja niiden maton alle vienti

Hola! Tämä ensimmäinen Taistelu haaveesta blogi teksti. Kerron ensimmäisenä että mitä ja ketä kaikkia bloggissani tulee seikkailemaan. Suuressa päärollissa on siis haaveen toteuttaminen kovalla työllä ja jaksamisella. Mutta silti blogissani tulee seikkailemaan myös paljon hevoset/hevonen. Myös koirani siperian husky nimeltänsä Piiku tulee myös seikkailemaan todella paljon. Tässä jo heti ensimmäisen kerran.

Tässä heti ensimmäinen kuva koirastani. Pidän siis todella paljon kuvien ja videoiden käytöstä blogissa. Joskus saattaa tulla videona tehty blogi, mutta ei ihan heti tässä lähi tulevaisuudessa. Mutta takaisin asiaan. Myös perhe, ystäväni tulevat varmasti olemaan iso osa minun blogiani. Samoin myös se miten käytän vapaa-aikani. Sitä on varmasti vaikea uskoa tämän blogini avulla että paljon minulla on vapaa-aikaa oikeasti elämässäni, mutta voin sanoa että sitä on yllättävän paljon kun vaan osaa ja oppii järjestää tietyt asiat oikeaan järjestykseen. Se vaatii paljon, mutta sitten kun sen oppii tekemään ja oppimaan niin se on helppoa kuin heinän teko. Mutta nyt ihan kunnolla aiheeseen. Haave joka minulla on ollut 5 vuotiaasta asti ja olen 94 vuonna syntynyt ja nyt 21v. Eli siis sama haave ollut 16 vuotta ja on edelleen. Haaveeni on käydä hevostenhoitaja koulutus jonka jälkeen ratsastuksenohjaaja/valmennus koulutus ja sen lisäksi vielä kengittäjä. Ratsastuksen suhteen haaveena minulla on ollut monta vuotta ratsastaa porsche international horse show:n este kilpailussa. Mutta no se haave taitaa jäädä aivan kokonaan ellen oikeasti tee töitä sen eteen niinkun aijonkin. Mutta kuitenkin oli vuosi 2003. Olin vain pinei tytön tyllerö joka halusi korvikset. No menin kulta sepän liikkeeseen äitini kanssa ottamaan korvikset. Kului kaksi viikkoa korvisten laiton jälkeen... Harjoitus korviksista oli aika vaihtaa renkaisiin. Kaikki meni hyvin ei mitään ongelmaa MUTTA sitten tapahtui. Minä pienenä tyttönä nousin ylös kun äitini oli vaihdon jälkeen mennyt olkkariin isäni kanssa katsomaan telkkaria. Nousin ja pimeni kenttä täysin. Heräilin siihen kun äitini huusi ja läpsi hennosti poskelle. Lohjan sairaalan päivystys sai soitin hetken päästä äidiltäni Karkkilasta. Päivystyksestä sanottiin etten saisi nukkua yksin sinä yönä ollenkaan ja että minua olisi heräteltävä välillä. Päivystys epäili saman tien sairautta joka paljastuu teille myöhemmin. Seuraava päivä koitti ja en mennyt kouluun vaikka olisi pitänyt. Lähdin sen sijaan äitini ja isäni kanssa Helsinkiin yksityiselle poliklinikalle tutkittavaksi. Uni-EEG tutkimus tehtiin samoin pääni kuvattiin semmoisessa putkessa. En nyt muista sen nimeä, mutta se on iso ja ahdas ja kuulemma kauhean ääninen (itse nukahdin sinne). Lopulta minulle selvisi se mikä minulla on ja dadaaa se oli epilepsia.

www.epilepsia.fi Ei voinut pieni tyttö käsittää kaikkea sitä tietoa minulle annettiin ja koulutettiin. Lääkäri silloin kuitenkin kysyi mikä on haave ammattini. Kerroin kaiken suoraan ja rehellisesti niikuin kuuluukin. Lääkäri silloin tuumasi ettei minusta ole hevostenhoitajaa saatikka ratsastuksenohjaaja/valmentajaa tule. Se vuosi ei ollut muutenkaan helppo sillä rakas kummisetäni nukkui pois muutamaa päivää ennen joulu aattoa. Vuoden 2003 syksy ja talvi oli tuskallisen ankea. Sillä kummisetäni ymmärsi minua ja minun hevos hulluutta joka muuttui vuoden parin saatossa ennen hänen pois nukkumistaan rakkaudeksi ja elämän tavaksi.

Vuodet on kulunut tässä jo jonkin aikaa ja haaveen pilkahdusta ei näkynyt moneen vuoteen, mutta vuoden 2015 joulukuun kontrolli aika oli sellainen mitä toivonut monta vuotta. Vuodetas 2003 joulukuun 2015 vuoteen saakka oli täydessä kiellossa haave ammattini suhteen. Mutta silloin lääkäri nosti mulle hattua ja peukkuja tähän suoritukseen. Nyt kuljen täysillä ja hyvillä mielin kaahettani kohta ja aion toteuttaa sen. Vaikka se sitten veisikin kaiken aikani, mutta se toteutuu. Tämä siis alkaa kertomaan elämästä miten opiskella hevostenhoitajaksi, ratsastuksenohjaajaksi/valmetajaksi ja kengittäjäksi. Ajan täytyy silti riittää koiralle, hevoselle, perheelle, ystäville ja muutenkin vapaa-aikaan. Työtä tämän eteen täytyy tehdä ja paljon, mutta se on sen arvoista. Muina sairauksina minulla löytyy paniikkihäiriö, risitus astma ja adhd, mutta ne eivät ole mitenkään este tälle haaveen toteuttamiselle. Eikä enään epilpsiakaan. Muutto Kempeleestä jossa nyt asun on Karkkilaan tammikuun 2016 lopussa tai helmikuun 2016 alussa. Sillä etelässä on paljon paremmat mahdollisuudet kouluttautua tälle alalle. Nurmijärveltä soittoa vieläkin odotellen jossa minulla olisi työ/oppisopimus paikka samassa paikassa. Tässä oli jotain pientä näin ensi alkuun. Pyrin aina siihen että kirjoitan tänne sen mitä kerkiän. Tänne myös tulee kuvia ja tekstejä matkasta joka on tulossa jossain vaiheessa syksyä. Eli suoraan sanoen tämä blogi on pystyssä todella pitkään. Nauttikaa! Loppuun biisi joka muistuttaa minua siitä mitä haluan olla ja mitä haluan tehdä. www.youtube.com/watch?v=9cpBmhTXbIA Teitä myös varmaan kiinnostaa se miltä tämän blogin kirjoittaja näyttää niin vastaus tulee tässä

Nykyään tosin kyllä tumma tukka mutta sivusiili. Laittakaa kommentti kenttään kysymyksiä jos tulee jotain mieleen vastaan niihin mielelläni ja sen minkä osaan.